WOW MITÄ NAISIA

https://wealthygorilla.com/15-most-famous-female-entrepreneurs/8/

On tärkeää, että vaikuttavista, omaa juttuaan tekevistä, rohkeista naisista puhutaan. Olen vähän pettynyt siihen, että yrittäessäni googlettaa suomeksi yrittäjänaisia/ menestyneitä naisyrittäjiä, hakutulokset olivat kerrassaan surkeat. Siispä piti hakea englanniksi, ja onneksi nyt sieltä edes löytyi enemmän tarjontaa. Niille naisille, jotka miettivät uskaltavatko ottaa riskiä yritysmaailmassa, ovat tällaiset esimerkilliset naiset loistava inspiraatio ja malli siitä, että mahdollisuus menestykseen on olemassa, kunhan on sinnikäs ja tekee omaa juttua intohimolla.

Menestyvät yrittäjänaiset ovat inspiroivia tapauksia, joten tässä muutama heistä:

1. Beyonce Knowles

2. Oprah Winfrey

3. Ellen DeGeneres

4. Coco Chanel

5. Cher Wang

Median tulisi kiinnittää enemmän huomiota tällaisiin menestysnaisiin. Eivät kohukaunottaret ja povipommit ole ainoita uutisaiheita.

Kaiken tämän mediassa pyörimisen ja yrittäjyyden tarkastelun jälkeen on pakko todeta, että menestyneeksi yrittäjäksi, suureksi naisnimeksi ei ihan helpolla päästä. Eihän tällaisia naisia voi muuta kuin ihailla!

NAINEN ON NAISEN PAHIN VIHOLLINEN?

https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/35798-naista-ahdistaa-olla-naisen-alaisena

''Yliopistotutkijoiden mukaan naiset stressaantuvat enemmän nais- kuin miesjohtajan alaisuudessa. Sen sijaan miehille esimiehen sukupuolella ei ole mitään väliä.

Naisjohtajan alaisuudessa naiset kärsivät todennäköisemmin masennuksesta, unettomuudesta, närästyksestä ja pääkivuista kuin miehen alaisuudessa, toteavat Toronton yliopiston tutkijat. Tutkimusotos kattoi 1800 yhdysvaltalaista työntekijää.''

Luulisi, että naisten olisi helpompi työskennellä naisen alaisena. Oma perusteeni olisi vaikkapa se, että naisen monimutkaisiin aivoihin on todennäköisesti helpompi samaistua toisen naisen, kuin miehen. Toisaalta taas, kuuluuhan sanonta niin, että nainen on toiselle naiselle pahin vihollinen. On monia kantteja, joista tätä asiaa voi tarkastella.

Joissakin määrin uskon, että pikkuflirtti on myöskin syy siihen, miksi naisen on helpompi työskennellä miehen alaisena. Pilke silmäkulmassa, niin aivan varmasti on hauskempaa työskennellä. Sama pätee miehien puolelta, pieni vitsailu mieheltä tekee varmasti naisen työskentelystä rennomman, ja pomon ja alaisen väleistä paremmat. Naisen ja naisen välillä tuollainen ei taas ole niin yleistä.

Ja taas kerran, tulemme siihen kohtaan, ettei nainen ole niin yleinen näky pomona kuin mies. Ehkäpä siis naisen on vaikeampi olla pomona, sillä hänen pitää jatkuvasti todistella kykenevänsä siihen, mikä taas vaikuttaa pomon käytökseen ja sitä kautta alaisen ja pomon väleihin. Reitti on pitkä, monimutkainen, mutta selkeä, ja sillä on tietty vaikutus lopputulokseen. Näkyyhän se lopputulos tutkimuksessa, josta Uuusisuomi.fi :n artikkeli kertoo.

Jos itse olisin pomo toiselle naiselle...

Pitäisin huolta alaisistani. Olisin kiva. Järjestäisin toimintaa, mikä kasvattaa ryhmähenkeä. Kuuntelisin huolia ja olisin kiinnostunut alaisistani. Pyrkisin parantamaan toimintaa ehdotusten mukaan. Siinä samassa olisin kuitenkin asettanut säännöt, rajat ja tietyt tavat millä toimia. Niin, että työntekijät osaisivat minua arvostaa, mutta samalla nauraa kanssani. Osaisin erottaa tarpeeksi tunteet työstäni, jotta minusta olisi kovempiin keinoihin niitä tarvittaessa. Pidän avainsanana balanssia.  Monissa kouluissa ongelma on se, ettei oppilaan ja opettajan välit ole riittävän hyvät siihen, että oppilas uskaltaa tarttua epäkohtiin joita kokee, kuten kiusaamiseen. Olisin sellainen naispomo, joka pitäisi kiinni hyvistä väleistä, jolloin asioiden parantaminen olisi helpompaa. Sellainen tekisi varmasti ihmeitä joka yritykselle.

SEKSI MYY: SATOJA TUHANSIA PELKÄLLÄ KUVALLA

http://www.is.fi/viihde/art-2000005197858.html

https://www.stara.fi/2015/12/18/kendall-jenner-tienaa-jopa-300-000-dollaria/

Instagram on sovellus johon ladataan kuvia. Monille Instagram on arkipäivän viihdettä, hetkiä joita jakaa ystäville ja tutuille, muttei suinkaan kaikille. Monet julkisuudesta tutut kasvot käyttävät Instagramia bisneksenä, jolla voivat tienata jopa kuusinumeroisia summia.

Hyvänä esimerkkinä tästä ovat etenkin sosiaalisesta mediasta tutut kasvot: Cheyenne Järvinen ja Kendall Jenner.

Monet yritykset, kuten vaikkapa alusvaatteita kauppaavat yritykset hyödyntävät Järvisen suuren somesuosion tekemällä sopimuksen hänen kanssaan: Cheyenne postaa kuvan yrityksen alusvaatteissa, eli mainostaa merkkiä, jolloin yritys maksaa Järviselle sovitun summan. Järvisen Insagram profiilissa vieraillessa yhdestä asiasta voi olla varma: Järvinen on saavuttanut suuret määrät seuraajia mm. paljaalla pinnalla, jota ei epäile esitellä. Neitokainen ei muutenkaan ole viime vuoden aikana välttynyt otsikoilta: Järvinen on löytynyt kohuista liittyen mm. artistien tapailusta tai rintojen suurennuksesta.

Jos olisin Järvisen asemassa, minulla olisi esineistetty olo. En ikipäivänä pystyisi kauppaamaan tuotteita julkaisemalla seksiä tihkuvia kuvia, ihan vain rahan takia. Ylipäätään olen niitä somessa pyörijiä, joka ei voi ymmärtää tai sietää sitä, että nuoret kauniit naiset pilaavat arvokkuutensa julkaisemalla itsestään kuvia pikkuvaatteissa (tai ilman vaatteita), mielessään tykkäykset, muiden hyväksyntä ja huomio. Siksipä en ehkä ihan kaikkien yrityksienkään kohdalla ymmärrä, miksi he pilaavat mainettaan tuollasin keinoin. Somessa käyttäytyessä pitäisi miettiä kaksi kertaa miten toimii. Yritysten tulisi säilyttää arvokkuus. Kohuttuihin ''turhiin julkkiksiin'' liitetään paljon negatiivista, joten se ei ainakaan paranna brändin kuvaa. Jos omistaisin yrityksen, voisin toki kaupata somessa tuotetta, mutta en paljastavien kuvien kautta mitä kohujulkkikset someen lataavat.

Yhtälö ei pääty oikein jos yritys haluaa säilyttää arvokkuutensa, mutta kauppaa tuotettaan negatiivisessa valossa pyörivän kohukaunottaren avuin. On muitakin keinoja. Se vaan on karu fakta, että seksi myy.

VOIKO BLOGGAAJA OLLA YRITTÄJÄ?

http://www.lily.fi/blogit/tickle-your-fancy/mene-oikeisiin-toihin

http://www.elle.fi/nataliaoona/lifestyle/bloggaaminen-tyona/

http://www.annikaollila.fi/

Yllä on linkki blogiin Annika Ollila. Blogi kertoo nuoren naisen elämästä ja tyylistä, ja postaus toisensa jälkeen tuo lukijan silmille uutta luettavaa ja katsottavaa. Mikä pistää silmään, on se, ettei Ollilan blogi ole minkään blogiportaalin alla, vaan hänellä on ihkaomat sivustot. Toisin sanoen, hänen yrityksensä on blogi omasta elämästään. Harva sanoo kuitenkaan ääneen sen faktan, että kyllä kirjoittamalla lukijoilleen jotain mielenkiintoista voi tienata elantonsa ja olla menestynyt yrittäjä.

Blogeissa Nataliaoona ja Tickle your fancy, nuoret bloggaajanaiset kertovat siitä, kuinka ihmiset eivät pidä heidän työtään oikeana. Kuinka se olisi pelkkää somessa selailua, ilmaisia vaatteita ja kuvien räpsimistä. Blogin pitämistä työnä vähätellään. Hauskaa olisi kuitenkin se, että vähättelijä perustaisi oman blogin viikoksi. Tekisi ulkoasuista yhtä siistit kuin esimerkiksi yllä olevissa linkeissä, suunnittelisi yhä toisensa jälkeen mielenkiintoisia postausaiheita, valitsisi vaatteet ja kuvauspaikat, (hankkisi oikeasti hyvän kameran materiaalia varten), räpsisi otoksia, toisi kuvat koneelle, muokkaisi ne kaikki siistiksi ja parannelluiksi blogia varten, tekisi pohjan tekstille ja kirjoittaisi vielä puhtaaksi. Ja kaikki se mitä sinne arjen väliin mahtuisi vielä lisää, olisivat jatkuvat uudenlaiset tapaamiset, kirjoitustaitojen hiominen, paineet lukijoiden odotuksista ja kaikki ne haukut, joita bloggaajat saavat niin anonyymisti kuin päin naamaakin: bloggaaminen ei ole työtä.

''Elämä on täynnä valintoja ja meillä jokaisella on mahdollisuus suuntautua juuri sille alalle mihin paloa löytyy. Jokainen tehköön omat päätöksensä, mutta pienenä vinkkinä suosittelen valitsemaan sellaisen ammatin, jossa työskentely on mielekästä. 40 vuotta on pitkä aika kurjassa työssä sinnittelyyn.'' -Sara (Tickle your fancy)

Mun osalta totuus on se, että oon tällä hetkellä töissä 8-16. Mulla on kuitenkin töissä niin tylsää, että oon käyttänyt päivisin mun ajan tän blogin kirjottamiseen ja ajatuksien kokoamiseen. Oon myös huomannut sen, että kyllä tähän saa ajan kulumaan. Yks mun postaus vie multa 1-3 tuntia, riippuen aiheesta ja mitä ajatuksia se mun pikkuaivoissa herättääkään. Mun työpäivä tällä hetkellä on kahdeksan tuntia, ja koska tällä hetkellä työtehtäviä ei mulla ole, niin kirjoitan tätä, eli käytän työaikani kirjoittamiseen. Pikkuhiljaa oon myös valaistunut sille, että kyllä, tää vie aikaa, ajatusta, ja menisi työstä, jos tätä sellaiseksi tekisi.

Faktahan on se, että enhän mä tähän blogiin ole vaikkapa ulkonäöllisesti juurikaan panostanut. Sain kuitenkin jollain ihmeen kaupalla tämänkin luomiseen menemään useamman tunnin siitä huolimatta, että ulkonäkö on minimaalinen. Jos kuitenkin vierailee suosituissa blogeissa, kuten ylläolevien linkkien omissa tai vaikkapa sivulla annikaollila.fi, voi huomata että ompa selkeät ja siistit sivut. Multa itelläni menisi monta päivää edes jonkunnäköisesti siistin näköisen sivun luomiseksi, minkä aikana kerkeisin varmaankin saada varmaankin 20 hermoromahdusta sen takia, että oon peukalo keskellä kämmentä tekniikan kanssa. Noi naiset, jotka suosittuja, joka päivä luettuja blogeja pitää, on taitavia. He osaavat kirjoittaa, heidän kuvat ovan mielettömän upeita ja joka kerta erilaisia, heillä on aina uutta inspiroivaa sanottavaa tai näytettävää, ja lopputulos on aina hieno. Niinkuin Nataliaoona blogissaan kertoo, lukijat näkevät vain valmiin paketin, eikä kaikkea sitä miten se syntyi.

Samalla bloggaaminen on muodikasta. Monet tekevät sitä, toiset työkseen, toiset huvikseen. Jos blogimaailmassa haluaa menestyä, tulee jatkuvasti luoda uutta, olla mielenkiintoinen, hyvä kirjoittaja/ kuvaaja ja päihittää mutia. Jatkuvasti pinnalla oleminen luo varmasti omat arjen haasteensa. Media on kiinnostunut bloggaajista, heidän kirjoituksistaan ja menoistaan. Suomen googletetuimpia henkilöitä on mm. Annika Ollila, mikä kertoo paljon siitä, kuinka kiinnostavista henkilöistä, joillekin myös esikuvista puhutaan. Media ja bloggaajat kulkevat käsi kädessä.

Kirjailijatkin kirjoittaa kirjoja, toiset taas artikkeleita lehtiin, joten mikä eroaa blogiin kirjoittamisessa? Miksei muka bloggaajat voi työltään olla bloggaajia, jos kerta kirjan kirjoittajatkin ovat kirjailijoita?

JOKAISELLE JOTAKIN

https://www.mtv.fi/lifestyle/digi/artikkeli/kiinasta-muuttanut-yina-kehittaa-suomen-senioreille-virtuaalielamyksia-moni-ihastunut/6309028

Maailmalta Suomeen, ja uutta vanhuksille. Jokaiselle siis jotakin. Ulkomaalaiselle mahdollisuus yrittää Suomessa ja olla osana uutta kulttuuria, suomalaisille työpaikkoja ja uusi keksintö Suomeen, ja vanhuksille viihdettä ja uudenlaisia elämyksiä. Tähtäimessä on vielä Suomesta Kiinan suurille markkinoille.

Yina Ye on Kiinasta Suomeen muuttanut, BetterDay Innovation -yrityksen kehittäjä. Yrityksen toiminnassa on kyse käyttää hyödyksi digitaalisia ratkaisuja tarjoten vanhuksille rentouttavia ja viihdyttäviä virtuaalielämyksiä, kuten soutelua järvimaisemissa.

Maailma digitalisoituu koko aika. Mielikuvat digitalisaatiosta kohdistuvat usein nuoriin, jotka taitavat tekniikan ja ovat tekniikkariippuvaisia (esim. älypuhelimet). Mutta miksi sitä ei voisi hyödyntää vanheempaankin sukupolveen?

Kun ylioppilaskirjoitukset alkoivat sähköistymään, olin vihainen. Kun matikankursseista alkoi tulla diagrammien piirtämistä tietokoneella, minä ärsyynnyin. Tietyissä määrin tekniikka ja digitalisoituminen on ok, mutta mikä korvaisi sanomalehden aamukahvin äärellä tai kirjan sivujen selaamisen sadesäällä teetä siemaillen? Myönnän kuitenkin sen, että tässä on ideaa. Vanhustenhoito ei ole mitään parasta mahdollista tällä hetkellä Suomessa, ja harmikseni olen kuullut ja nähnyt todella paljon surullisia tapahtumia ja kokemuksia vanhainkodeista. Oma isoäitini oli pitkään hoivakodissa, jossa hoitajat olivat mukavia ja tunnelma oli lämmin. Fakta on kuitenkin se, ettei kaikkien omaiset käy katsomassa lähimmäisiään tai vie heitä pyörätuolikierrokselle kauniiseen säähän. Meidän perhe teki sitä joka päivä, kun muut vanhukset jäivät harmissaan katselemaan sisälle meidän mennessä ulos.

Tämä innovaatio tarjoaa jotain mitä kaikki vanhukset eivät muuten voi kokea. Elämyksen, joka ei vaadi paljoa vaivaa, mikä on hoitajilta helposti tarjottavissa vanhuksille. Tämä tuo osittain mieleen robottieläimet jotka tarjoavat lämpöä, rakkautta ja seuraa vanhukselle joka on yksinäinen. On tärkeää tarjota jokaiselle ihmiselle jotakin mikä aiheuttaa pientä arjen iloa ja lämpöä mielelle. 

''Suomalaiset vero- ja sosiaaliturvakäytännöt eivät tunnu olevan kovin ystävällisiä yrittäjiä kohtaan. Joskus olisi kannattavampaa taloudellisesti olla työtön kuin yrittäjä'', Yina ihmettelee.

Ylläoleva lausahdus on vielä jotain mihin tässä artikkelissa haluan tarttua. Noin selkeästi, ääneen sanottu, mustaksi valkoiselle painettu lause tiivistää varmasti sen, miksi Suomessa työllisyystilanne on heikossa kunnossa, ja miksi niin harva uskaltaa ruveta yrittäjäksi. Yina ihmettelee. Niin minäkin ihmettelen, erittäin usein. Toivottavasti tähänkin tulisi muutos parempaan suuntaan, jotta yrityksiä ja työpaikkoja saataisiin lisää. Jotakin on pahasti pielessä, jos ääneen sanotaan se että olisi kannattavampaa olla työtön kuin yrittäjä.

Uskon vahvasti tähän yritykseen, ja sen ideaan. Se tarjoaa helpolla tavalla aikaa jota mm. hoitajat eivät voi vanhuksille tarjota. Idea on jatkuvasti kehittyvä, ja uskon että sitä myötä myös toiminnoiltaan paraneva. Toivon hartaasti, että tämä idea tavottaisi mahdollisimman monen hoitokodin, sillä tässä on ainakin yksi keino millä korjata ongelmia vanhusten hoitoon liittyen.